Kun kävelen ei kukaan
joka tulee vastaan
katso silmiin kulkevat vain ohi
ei ole mitään
mihin silmät ripustaa
nyt on täällä yksinäisyys tosi
minun kieleni on heille vieras
ihmistä ei kukaan näekään
olen kotonani muukalainen
enkä kuulu mihinkään
aurinko tuo
aamun kaupunkiini
ihmisiä kadut tulvillaan
puhetta ja elämää ilma on täynnä
mutta minua ei kukaan huomaakaan
minun kieleni on heille vieras
ihmistä ei kukaan näekään
olen kotonani muukalainen
enkä kuulu mihinkään
kyyneleitä
en pyyhi enää koskaan
vaikka murheitakin mulla olisi
eteenpäin täytyy vain jatkaa
kertokaa minne sieluni sopisi
minun kieleni on heille vieras
ihmistä ei kukaan näekään
olen kotonani muukalainen
enkä kuulu mihinkään
Laulaja: Jyrki Härkönen
Säveltäjä: Arto Kantola
Säveltäjä: Arto Kantola
Sanoittaja: Samuli Koivulahti
Tarina biisin takana
Teksti on yksi varhaisimpia Sakon kirjoittamia sanoituksia, joita on julkaistu ja sen on säveltänyt Arto Kantola. Kappaleen varsin vertauskuvallisena näyttäytyvä punchline sisältää myös varsin konkreettisen ulottuvuuden, sillä hän oli tuolloin parisuhteessa henkilön kanssa, jolla oli eri äidinkieli. Biisi kuitenkin kulkee vertauskuvien polkua ja kertoo yksinäisyyden tunteista ja kokemuksesta siitä ettei tule syystä tai toisesta ymmärretyksi siellä missä elää.
Kuuntelulinkki: SPOTIFY »