🖊️ Lyriikoiden kirjoittaminen sävellettäväksi (laululyriikan metriikka)

Pieni lyriikkakoulu laululyriikan metriikasta ja blanko-tekstien tekemisestä. 

Sanoittaja Sako Samuli Koivulahti, Kuva: Ville Nisunen
Laululyriikan metriikka on aina sidottu tavalla tai toisella melodiaan. Jotta pöytälaatikkoon kirjoitettu sanoitus olisi helppo säveltää, kannattaa ottaa huomioon muutama seikka.

Koetan valottaa niitä tässä artikkelissa.

Sanoittaja, joka kirjoittaa tekstinsä aina valmiiseen sävellykseen, pääsee rakenteiden pähkimisen osalta melko helpolla, jos vain omaa hieman melodia- ja rytmikorvaa. Sen kuin vain seuraa valmista melodiaa. Silloin säveltäjä on luonut sanoittajalle valmiiksi rytmisen kartan ja raamit, johon tekstiä voi asetella.

Lyriikoiden kirjoittamisessa (vapautuneesti) valmiiseen melodiaan on toki omat haasteensa, mutta niistä olen kirjoittanut artikkelin erikseen: Sanoittaminen valmiiseen melodiaan »




HUOM! 
Jos haluat opiskella sanoittamista lisää, olet juuri oikeassa paikassa!
Täältä löydät yli 150 tuntia oppimateriaalia laulujen sanoittamisesta. 

🎓 Sakon sanoituskoulu




Miten sanoitus rakennetaan niin, että se on helppo säveltää? 

Kun sanoittaja haluaa kirjoittaa lyriikoita sävellettäväksi, on tarpeen tuntea keskeisimmät metriikan perusteet. Näin sanoittaja pystyy luomaan lyriikoilleen rakenteet, jotka ovat sävellettävissä ilman että säveltäjä joutuu sörkkimään tekstiä turhaan.

Lauluteksti on siis pohjimmiltaan mitallista lyriikkaa jossa samat rakenteet toistuvat osioittain. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. laulun enimmäisen säkeistön(=A1) ensmmäisellä rivillä tavujen painot ja pituudet ovat suunnilleen samat kuin kertosäkeen jälkeisen säkeistön(=A2) ensimmäisellä rivillä. Tämä koskee myös jokaista seuraavaa riviä, eli jokaisella rivillä pitäisi olla aina pari siinä säkeistssä joka noudattaa tätä samaa kaavaa.

Jos näin ei ole, on kyseessä kokonaan uusi säkeistö, eli säkeistöstä A2 voisi tullakin B1, jolloin taas B1 -säkeistökin saattaisi vaatia itselleen parin ollakseen looginen.

Tavujen painotukset 

Suomenkielessä paino on luonnostaan aina sanan ensimmäisellä tavulla ja jälkipaino sen jälkeen joka toisella. Tästä voi poiketa, kunhan tiedostaa mitä on tekemässä.

Tavujen pituudet

Tavuja on kolmen mittaisia: lyhyitä, puolipitkiä ja pitkiä. Lyhyissä on yleensä vain yksi konsonantti ja yksi vokaali. Puolipitkät voi olla diftongejakin (=kaksi eri vokaalia peräkkäin: ai,ui,iu jne.) ja pitkät ovat melkein aina kaksoisvokaaleja.

Junttikorva ei häiriinny kun puolipitkää tavua venytetään ja puolipitkä tavu taipuu jollallain lailla kestoltaan lyhyeenkin paikkaan, mutta jos lyhyttä tavua venyttää pitkäksi tai pitkää väännetään lyhyeksi niin se kuulostaa usein aika kököltä (ns. "kuusipuu = kusipuu" -ilmiö).

Näihinkin sääntöihin on kuitenkin lukemattomia poikkeuksia. Sanoja voi rytmittää myös niin että rivien keskellä on taukoja tai venytyksiä. Esim. yksi kaksoisvokaali voidaan venyttää vastaamaan vaikka kolmea pitkää tavua.

Sävellettäväksi sanoittavan tulisi tällaisissa poikkeuksissa silti jollain lailla onnistua välittämään tieto visiostaan myös säveltäjälle asti. Ellei sanoittaja ole kirjoittanut venytystä paperille tyyliin: "vaa-a-aa-aan" niin säveltäjän voi olla vaikea sitä itse oivaltaa. Jos teksti siis pitää sisällään kovin paljon tällaisia koukkuja, voi helposti syntyä käsitys että tekstissä ei mitään rakennetta olekaan.

Tavujen painotuksia VOI rikkoa, mutta silloin on hyvä tiedostaa mitä tekee. Jo ennen räppäreitäkin luonnollisia painotuksia ovat rikkoneet mm. Martti Syrjä, Toni Wirtanen ja Kaija Koo. Rap-musiikin puolella tavujen painotusilla leikkiminen on ollut tavallista alusta asti. Vielä kymmenen vuotta sitten vanhan liiton tekstinikkarit kiukuttelivat suuntauksesta, mutta enää ei niinkään.

Diftongi voi jakautua useammaksi tavuksi

Diftongi on vokaalipari, jossa on peräkkäin kaksi eri vokaalia. Diftongi on mahdollista tavuttaa useammallakin kuin yhdellä tavalla ja tätä voi hyödyntää laululyriikassa. Esim. sana: "hyödyntää" toimii sekä muodossa "hy-ö-dyn-tää" että muodossa "hyö-dyn-tää".

Diftongeillekin on olemassa sanakohtaiset kielitoimiston suositukset siitä kuinka tavut niihin "kuuluisi" laittaa, eli vaikka varioiminen on mahdollista, se ei tarkoita että se olisi kieliopillisesti oikein. Se ei kuitenkaan haittaa jos teksti muuten sopii suuhun.

Diftongien toinen mukava ominaisuus on se, että jos niitä käytetään yhtenä tavuna, tuon tavun voi yleensä laulaa yhtä hyvin venyttäen kuin lyhyenäkin, merkityksen muuttumatta.

Sama ei toimi esimerkiksi sanalla "kuusi" tai "kuuri", joita ei voi lyhentää. Vastavaasti esim. sanat "kausi" tai "kauris" eivät muuksi muutu vaikka ääntäisi diftongin kuinka.

Puhekieltä, yleiskieltä vai runokieltä? 

Laululyriikassa puhekielen käyttö on yleisempää ja hyväksytympää kuin runoudessa ja proosassa. Näin on ollut aina, koska jo ensimmäiset laulut levisivät aikoinaan suusta suuhun periaatteella.

Käänteiset sanajärjestykset (ja ns. runokieli) ovat laululyriikassa jo nykyään aika OUT. Trendi on mennä lähelle sitä kieltä mitä yleisö puhuu.

Käänteinen sanajärjestys voi toki toimia teho- ja tyylikeinona, mutta jos se ei vaikuta tarkoitukselliselta, syntyy helposti vaikutelma, että sanoittajan on vaikea keksiä riimejä tms.

Riimittely laululyriikassa? 

Nykyisin riimit ovat jo aika toissijainen asia. Niille on paikkansa, mutta enemmän merkitystä on tavujen kestoilla ja painoilla sekä tekstin soljuvuudella yleensä. Se on vain työkalu siinä missä muutkin.

Riimin tarkoitus on luoda sidoksisuutta tekstin sisään ja kielitieteen näkökulmasta se on suomalaisittain tuontitavaraa. Muinaissuomalainen lyriikka nojasi enemmänkin kalevalamaisiin poljentoihin ja painotuksiin, jotka toimivat Suomenkielisessä tekstissä edelleen todella hyvin.

Riimit kuulostavat hyvältä kun ne tulevat luontevasti. Kun metriikka on hallussa, niin riimitkin alkavat tunkea useammin paikoilleen. Se käy kuin itsestään ja sivutuotteena jos riimejä haluaa hyödyntää.

Työmelodiasta voi olla apua 

Tavut ja painot saa helpoimmin natsaamaan työmelodian avulla. Se on sama kuin kirjoittaisi valmiiseen säveleen, paitsi että omaa työmelodiaa voi muuttaa milloin tahansa, esim. ensimmäinen lause:
"minä olin väsynyt ja päätin mennä saunaan"
Tätä lauletaan läpi, uudelleen ja uudelleen kunnes se alkaa soida. Woela! Nyt sinulla on yhden rivin melodia. Kirjoitat säkeistön loppuun ja kun ryhdyt kirjoittamaan seuraavaa säkeistöä, laulat seuraavan säkeistön rivit paperille vuorotellen siten, että ne vastaavat rytmisesti ylempiä vastineitaan. Periaatteeltaan vaikeasta asiasta ei siis ole kyse.

Yleensä säkeistöjen sisälläkin on yhteneväisyyksiä, jotta biisin kyytiin olisi helpompi päästä. Joskus komeasti rakennettu säkeistö toimii sellaisenaankin. On myös mahdollista rakentaa biisi niin, että vain osalla säköistöistä on tällaiset vastinkappaleet. Jopa yksittäiset säkeet voivat omata vastineitaan ristiin rastiin, jos niin haluaa laulun rakentaa.

Tällaisessa tapauksessa on jo melkein helpompaa jos sävellys on ensin olemassa, sillä rakenteen selostaminen säveltäjälle voi muuten käydä jo aika vaikeaksi.

Rajoituksia on siis loppujen lopuksi hyvin vähän. Niistäkin mitä on, voi yleensä poiketa (hyvällä tai huonolla menestyksellä).

Laulun sanoituksen rakenne 

Yleisimmät lauluissa käytetyt perusrakenteet ovat:
  • AAA = säkeistö 1 » säkeistö 2 » säkeistö 3 (kaikissa sama melodia).
  • AABA = säkeisto 1 » säkeistö 2 » erilainen säkeistö » säkeistö 3.
  • ACAC = säkeistö 1 » kertsi » säkeistö 2 » kertsi » säkeistö 3 » kertsi.
  • ACACBC = säkeistö 1 » kertsi » säkeistö 2 » kertsi » erilainen säkeistö » kertsi.
Nämä ovat sellaisia muotoja joihin ihmiset ovat jo tottuneet vuosien saatossa.

Siksi esim. kertosäkeistöllä aloittaminen voi olla hyvä herättäjä, koska se poikkeaa normaalista. Toisaalta poikkeamalla "normaalista", tajuamatta mitä tekee, voi myös mennä metsään, jolloin lopputulos kuulostaa yksinomaisesti oudolta.

Kaikenlaisia muitakin koukkuja voi kehitellä. Nämä edellämainitut eivät siis ole mitään kiveen kirjoitettuja muotoja vaan ainoastaan vakiintuneita käytäntöjä.

Yhteenveto 

Sanoituksen kirjoittaminen sellaiseen muotoon, että se on helppo säveltää ei sinällään ole mitään ydinfysiikkaa. Riittää että perusasiat ovat kunnossa.
  1. Sama määrä tavuja säkeistöjen toisiaan vastaaville riveille.
  2. Pitkät ja lyhyet tavut samoille paikoille. 
  3. Kaksoisvokaalien venytyksillä ja diftongeilla saa hieman joustoa.
  4. Työmelodian käyttö helpottaa hahmottamista jos matemaattinen lähestymistapa tuntuu vieraalta.
Tietenkään se, että teksti on teknisesti ok, ei vielä takaa että biisi on myös oikeasti hyvä ja joku ulkopuolinenkin pitäisi siitä. Parhaiten oppii yhteistyön kautta.

Jokaisen on lähdettävä jostain ja tuotokset kannattaa pyrkiä altistamaan muiden katseille ja korville aluksi sellaisessa ympäristössä, jossa keskeneräisyydelle annetaan tilaa ja sitä ymmärretään.

Kotikriitikoista on usein enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta ammattimainen palaute voi auttaa suurin harppauksin eteenpäin.

Lisää eväitä sanoittamiseen? 

Jos lyriikoiden kirjoittaminen vaikuttaa edelleen vaikealta, etkä halua käyttää aikaasi loputtomaan itseopiskeluun, voit ottaa yhteyttä minuun. Klinikoin ja opastan mielelläni alkavia sanoittajia pientä korvausta vastaan. 

Kumppanit